Taustoitusta

On aika avata hieman blogin nimivalintaa. Se koostuu kahdesta asiasta, joita rakastan: matkustamisesta ja juoksemisesta. Matkustuksen ilot löysin jo teini-ikäisenä, kun vaihto-oppilasvuosi Australiassa avasi kertarysäyksellä silmät uuden ja vieraan kulttuurin koskettamisen riemuille. Urheilulle lämpenin sen sijaan hitaammin.

Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin aika mukavuudenhaluinen muksu: satubalettiharrastus tyrehtyi, kun samaan aikaan sattui televisiosta paljon parempaa viihdettä, luisteluharrastus kaatui ensimmäiseen kunnon pyllähdykseen. Jalkapalloon turhauduin myös, kun valmentaja peluutti mielestäni vain parhaimpia joukkueestamme. Vasta opiskeluaikana löysin urheilun ensimmäistä kertaa omilla ehdoillani. Siellä, raikkaan ja turvallisen metsän siimeksessä, hyvän musiikin tahdittamana, pääsin vihdoin samalle viivalle sisäisen liikunnallisen minäni kanssa.

Tässä kohtaa voi ihmetellä, kuinka paljon aikoja tämä pieni ihminen on viettänyt matkalla olemiseen. Milloin lentokoneella halki maapallon, milloin työn puolesta junalla läpi Suomen, milloin lenkkitossuilla metsässä tai pianotuolilla istuen.. Nämä kokemukset ovat lopulta kietoutuneet yhteen, kristallisoituen yhtenäiseksi elämänfilosofiaksi ja tavaksi suhtautua maailmassa olemiseen. Olemmehan aina tulossa jostakin: historiastamme ja menneisyydestä. Ja menossa jonnekin: uusille poluille ja reiteille. Maailma tuoreena, vastasyntyneenä jalkojemme edessä.

Uusi lehti

Huh huh. Nyt tuli kerralla ja paljon. Hyviä oivalluksia, viestejä maailmalta minulle. Kovaäänistä, selkeäsanaista sisäistä puhetta ja vahvoja kehon tuntemuksia. Niinkin paljon, että teki mieli aloittaa tämä blogi.

Olin tänään elämäni ensimmäisellä yksinlaulutunnilla ihanalla pop-jazz-laulukurssini opettajalla. Yhteinen hetkemme alkoi hyvin kuvaavalla dialogilla:

Minä: "Tää Anna Puun Kaunis päivä on tosi hyvä biisi nyt kuules mulle, kun mä en pääse noihin korkeimpiin ääniin."

Laulunopettaja: "Niin, tai siis sä luulet, että sä et pääse."

Minä: "Niin..."

Tämä tunnin alussa käymämme ajatusten vaihto oli merkityksellinen. Se kertoo sisäisestä uskomuksestani, jota kutsun tästedes leikkisästi "altto-tulpaksi". Uskon nyt vakaasti pääseväni poksauttamaan tämän tulpan. Tätä mieltä on painokkaasti myös laulunopettaja. Korkeat äänet eivät ole ongelma vaan lauluääneni kehittämisen seuraava suunta. Minulla on siis tavoite: aion harjoittelulla puskea alttotulppani taivaan tuuliin! Ehkä jo keväällä, kun on muidenkin kuplivaisten juomien aika.

Tänään minussa heräsi päättäväinen unelman metsästäjä, oikein kunnon sisäinen "Haluan poptähdeksi"-idols teinarisielu. Olen tehnyt ponnekkaan paluun laululuntekijän/muusikon polulleni. Sammalta on ehkä päässyt hieman kasvamaan, mutta se vain kaunistaa reittiä. Harjoittelun ja laulutunneilta saamani teknisen varmuuden voimin uskon askeltavani tällä tiellä hitaasti, mutta varmasti kohti uutta. Laulunopettajan rohkaisevat sanat antoivat minulle tuulta purjeisiin, jotka ovat liian kauan roikkuneet toimettomina tyvenessä.