Huh huh. Nyt tuli kerralla ja paljon. Hyviä oivalluksia, viestejä maailmalta minulle. Kovaäänistä, selkeäsanaista sisäistä puhetta ja vahvoja kehon tuntemuksia. Niinkin paljon, että teki mieli aloittaa tämä blogi.
Olin tänään elämäni ensimmäisellä yksinlaulutunnilla ihanalla pop-jazz-laulukurssini opettajalla. Yhteinen hetkemme alkoi hyvin kuvaavalla dialogilla:
Minä: "Tää Anna Puun Kaunis päivä on tosi hyvä biisi nyt kuules mulle, kun mä en pääse noihin korkeimpiin ääniin."
Laulunopettaja: "Niin, tai siis sä luulet, että sä et pääse."
Minä: "Niin..."
Tämä tunnin alussa käymämme ajatusten vaihto oli merkityksellinen. Se kertoo sisäisestä uskomuksestani, jota kutsun tästedes leikkisästi "altto-tulpaksi". Uskon nyt vakaasti pääseväni poksauttamaan tämän tulpan. Tätä mieltä on painokkaasti myös laulunopettaja. Korkeat äänet eivät ole ongelma vaan lauluääneni kehittämisen seuraava suunta. Minulla on siis tavoite: aion harjoittelulla puskea alttotulppani taivaan tuuliin! Ehkä jo keväällä, kun on muidenkin kuplivaisten juomien aika.
Tänään minussa heräsi päättäväinen unelman metsästäjä, oikein kunnon sisäinen "Haluan poptähdeksi"-idols teinarisielu. Olen tehnyt ponnekkaan paluun laululuntekijän/muusikon polulleni. Sammalta on ehkä päässyt hieman kasvamaan, mutta se vain kaunistaa reittiä. Harjoittelun ja laulutunneilta saamani teknisen varmuuden voimin uskon askeltavani tällä tiellä hitaasti, mutta varmasti kohti uutta. Laulunopettajan rohkaisevat sanat antoivat minulle tuulta purjeisiin, jotka ovat liian kauan roikkuneet toimettomina tyvenessä.
Olin tänään elämäni ensimmäisellä yksinlaulutunnilla ihanalla pop-jazz-laulukurssini opettajalla. Yhteinen hetkemme alkoi hyvin kuvaavalla dialogilla:
Minä: "Tää Anna Puun Kaunis päivä on tosi hyvä biisi nyt kuules mulle, kun mä en pääse noihin korkeimpiin ääniin."
Laulunopettaja: "Niin, tai siis sä luulet, että sä et pääse."
Minä: "Niin..."
Tämä tunnin alussa käymämme ajatusten vaihto oli merkityksellinen. Se kertoo sisäisestä uskomuksestani, jota kutsun tästedes leikkisästi "altto-tulpaksi". Uskon nyt vakaasti pääseväni poksauttamaan tämän tulpan. Tätä mieltä on painokkaasti myös laulunopettaja. Korkeat äänet eivät ole ongelma vaan lauluääneni kehittämisen seuraava suunta. Minulla on siis tavoite: aion harjoittelulla puskea alttotulppani taivaan tuuliin! Ehkä jo keväällä, kun on muidenkin kuplivaisten juomien aika.
Tänään minussa heräsi päättäväinen unelman metsästäjä, oikein kunnon sisäinen "Haluan poptähdeksi"-idols teinarisielu. Olen tehnyt ponnekkaan paluun laululuntekijän/muusikon polulleni. Sammalta on ehkä päässyt hieman kasvamaan, mutta se vain kaunistaa reittiä. Harjoittelun ja laulutunneilta saamani teknisen varmuuden voimin uskon askeltavani tällä tiellä hitaasti, mutta varmasti kohti uutta. Laulunopettajan rohkaisevat sanat antoivat minulle tuulta purjeisiin, jotka ovat liian kauan roikkuneet toimettomina tyvenessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti